Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Suomalaiset kirmaavat kesälaitumelle kuin pienet varsat. Silloin viihdymme myös vesillä. Elämästä nautitaan kuin viimeistä päivää, valloittaen terasseilta kaikki aurinkopaikat. Suomalaiset jaksavat, kunnes hellettä on jatkunut liian monta päivää.
Jokainen ymmärtää pikkuhiljaa, että kuumuus on epänormaalia meidän maassamme: kasvit kuolevat veden puutteeseen eikä yöllä saa nukuttua. Ihmisten ilmeet vakavoituvat kuin talvella konsanaan, mikään ei ole enää hyvin.
Jostain kumman syystä ihmisen mieli kuitenkin muuttuu, kun hän laskee veneen vesille ja pääsee narraamaan kaloja tai vain nauttimaan meren tai järven silmiä hivelevästä horisontista ja vapaudesta. Vesillä on tilaa liikkua, ajatella ja olla ihan vaan hiljaa. Hierarkiat, tittelit ja luokkaerot katoavat, vesillä kaikki ihmiset ovat samalla viivalla.
Veneessä olet kaikkien kaveri
Kaikissa ihmisissä asuu ystävällinen sielu, joka haluaa hyvää toiselle ihmiselle. Suurin osa tietää mitä itse haluaa, sitä samaa voisi suoda myös toisille ihmisille, kuten kirja Kadotettu asiakas nostaa esiin.
Ystävällisyys ja yhteenkuuluvuus kukoistavat, kun astumme veneeseen ja suuntaamme kohti ulappaa. Oli vene sitten hieno huvijahti tai pieni kalastusvene, käsi nousee tervehtimään kanssakulkijaa. Vesillä ei vierasteta edes joidenkin mielestä kovaa meteliä pitäviä vesijettejä, vaan myös kiitäjät kuuluvat samaan perheeseen, joita tervehditään.
Vesillä tervehtiminen on kirjoittamaton, hienovarainen ja harvinainen ele kunnioittaa toista veneilijää koosta, arvosta tai nopeudesta riippumatta.
Miksi unohdamme kohteliaan eleen, kun astumme maihin?
Tuon saman yhteenkuuluvuuden ja harmonian tunteen soisi jalkautuvat ihmisten keskuuteen myös maissa. Viihdymme vesillä, miksi emme viihtyisi yhtä hyvin myös maissa?
Työpaikan käytävällä on hyvä tervehtiä vastaantulijaa, vaikka häntä ei varsinaisesti tuntisi. Tuntematon ohikulkija on kuitenkin samassa paikassa töissä.
Tuntemattoman kohdatessa jään voi murtaa nyökkäämällä hieman päätään tai edes katsomalla silmiin. Toisen ihmisen tasapuolisen kohtelun jälkeen on mukavampi kohdata uudelleen. Oli kyseessä sitten ennestään tuntematon ihminen, naapuri tai asiakas.
Puhumattakaan sosiaalisen median nimimerkkien taakse naamioidusta huutelusta. Käytöstavat pitäisi muistaa myös silloin, kun emme näe toista ihmistä.
Siksi kaipaan vesille muutenkin kuin kesällä.