Hiljattain julkaistu kirjani käsittelee asiakasymmärryksen lisäksi markkinointia. Saamani palautteen myötä olen oppinut, että markkinointi voidaan kokea yhteiskunnallisesti sekä hyvänä että huonona asiana. Kuten monessa muussakin tapauksessa, asioilla on monta puolta. Hyvä ja paha voivat asua samassa yhtälössä.
Kirjani lukija teki postauksen Instagramiin, minkä lopuksi hän totesi markkinoinnin olevan keino herättää ihmisessä tarve hankkia jotain, mitä ei ole lainkaan kuvitellut tarvitsevansa. Markkinoinnin tarkoitus on siten lisätä turhaa kulutusta, mikä taas aiheuttaa ilmaston kuumenemista ja luontokatoa.
Lukija on oikeassa, että yltiöpäinen kuluttaminen turmelee maapalloa. Kukaan, joka kierrättää jätteensä, ei voi olla huomaamatta kuinka valtavan määrän muovia joutuu viemään ekopisteelle tai taloyhtiön muovinkeräysastiaan. Ei ihme, että maailman meret ovat täynnä roskaa, kun välinpitämättömyys on vaan jatkunut.
Markkinointi on paha, jos se lisää kulutusta turhamaisten ihmisten toimesta.
Markkinointi on paha, jos se tunkeilee, syyllistää tai pakottaa toimintaan vetoamalla huonoon omaantuntoon tai pelkoon. Markkinointi on pahaksi, jos se saa hankkimaan jotain, mitä ei oikeasti tarvitse.
On olemassa myös maailmaa parantavaa markkinointia. Markkinointi on hyvä, jos tuote lisää mielihyvää tai parantaa itsetuntoa. Markkinointi on hyvä, jos sen kautta löytää haluamansa tuotteen tavalla, mikä vähentää kulutusta. Vastuullinen kierrättäminen lisääntyy, kun ymmärtää sen merkityksen -myös taloudellisesti. Markkinointi lisää tietoisuutta kauppapaikoista, mistä voi ostaa tai myydä kiinnostavia tuotteita. Aina ei tarvitse ostaa uutena, kun käytettykin on vielä hyvässä kunnossa.
Markkinointi on hyvä, jos tuote innostaa ostajaa liikkumaan, koska todistetusti liikunta on kansanterveydellisesti hyödyttävä asia. Kliseinen sanonta ’Liike on lääke’ on yksi käytetyimmistä.
Markkinointi synnyttää hyvää, kun sekä markkinoinnin tekijä että markkinoinnin vastaanottaja ymmärtää markkinoinnin lainalaisuudet. Tekijällä on vastuu kunnioittaa vastaanottajaa. Erityisesti nuorten kohdalla on huomioitava heidän kypsymättömyytensä. Vastaanottajana sen sijaan olisi tärkeä ymmärtää vaikuttamisen alkuperäinen tarkoitus. Maalaisjärjen käyttö on sallittua, omat tarpeet on hyvä kyseenalaistaa eikä kaikkea pidä uskoa. Kun pystyy ajattelemaan asioista rationaalisesti, pystyy auttamaan myös nuoria hahmottamaan ympärillä vellova maailma.
Nuoret tuomitsevat vanhemmat, jotka eivät kierrätä, mutta ovat itse helposti ostamassa niin merkkivaatteita kuin Bangladeshissa valmistettuja vaatteita tai meikkejä, jos ne auttavat sulautumaan joukkoon, kulkemaan valtavirran mukana. Mutta kuka kertoisi nuorelle, että itsensä brändääminen 12-vuotiaana ei ole vielä tarpeen? Syntyy ongelmia, jos nuorella ei ole aikuista tukenaan kertomassa sosiaalisen median vääristyneistä mielikuvista.
Hyvä paha markkinointi on kaikkialla. Aikuiset tekevät markkinointia ammatikseen, siksi vastuu on meillä aikuisilla.