Joka kesä nousee mediassa muutama asia tarkoitustaan suuremmaksi. Ilmiötä voi kutsua monella nimellä: kriisi tai tulipalo ovat yleisimmät. Tulipalo on ilmaisuista lievin, sen sammuttamiseen ei tarvita kuin sammutuspeitto ja niitä on yrityksissä monta vuoden aikana.
Kriisi on astetta vakavampi – kriisin taklaaminen vaatii nopeutta, sitoutumista ja rehellisyyttä.
Sosiaalisen median alustojen syntymisen jälkeen äkillisesti syntyvä yllättäväkin ilmiö on saanut uuden nimen: ”paskamyrsky”.
Kulloiseenkin tilanteeseen sopivan ilmaisun määrittelee sen kohteeksi joutunut yritys tai organisaatio ja siellä työskentelevät ihmiset, jotka joutuvat myrskyn silmään.
Tekoäly kertoo, että ”paskamyrsky” on suomalainen slangisana, joka tarkoittaa tilannetta, jossa jokin aiheuttaa voimakasta negatiivista reaktiota, kiistaa tai kohua, erityisesti mediassa tai sosiaalisessa mediassa. Tekoälyn mukaan sana viittaa yleensä tilanteeseen, jossa jokin lausunto, teko tai tapahtuma saa aikaan suuren määrän kritiikkiä, syytöksiä ja julkista paheksuntaa. Se voidaan nähdä myös kuvaannollisesti merkityksenä, joka viittaa kaaokseen ja sekasortoon, joka syntyy tällaisesta reaktiosta.
Media kutsuu harvoin aikaansaamaansa mediamylläkkää paskamyrskyksi. Medialle paskamyrsky on usein positiivinen asia, koska se saa aikaan paljon klikkejä.
Media kiinnostuu juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa
364 päivää yritysten ja organisaatioiden viestinnässä yritetään saada läpi uutisia ja pääviestejä yrityksen tai organisaation ajankohtaisista asioista sekä kiinnittää huomio positiivisiin saavutuksiin. Turhaan. Kymmeniä tiedotteita ja sähköposteja lähetetään maailmalle, joiden perään soitetaan, mutta kukaan ei vastaa viesteihin tai puheluihin. Ahkeraa työtä ei palkita.
Kunnes tulee se yksi päivä, jolloin myrsky saavuttaa toimipisteen ja muuttuu paskamyrskyksi. Myrsky voi nousta ensin sosiaalisessa mediassa, mistä media noukkii sen herkullisena yksityiskohtana. Tuulen puhaltaessa jo myrskylukemissa viestintäosasto huomaa yllättäen olevansa hyvin suosittu.
Missiona firman pelastaminen tuholta
Oudolla tavalla kriisiytynyt hektinen ulkona pauhaava myrsky on myös kiehtovaa. Puhelin soi taukoamatta, jokainen haluaa osan sinusta ja vaatii lisää tietoa. Kiivaaksi tavoitteeksi kiteytyy kilpajuoksu yrityksen maineen pelastamisesta pahimmalta katastrofilta. Asiasta tietävät ihmiset kerääntyvät yhteen, pystyttävät jossain vaiheessa prosessin mukaisen viestintäketjun ja pelastusoperaatio alkaa rullaamaan. Tai niin ainakin teoriassa. Oikeasti keräät luottoihmiset kokoon, etsit vastuulliset ja ryhdyt selvittämään tilannetta.
Yllättäen kriisiytynyt tilanne luo voittajafiiliksen ja siitä tulee jopa nautinnollinen, vaikka ahkerointi virtuaalisessa tilannehuoneessa eli omassa keittiössäsi tapahtuu aamutakissa kainalot märkinä. Kriisi ei katso kelloa, eikä anna armoa.
Osta minulta kriisiviestintää
Paskamyrskyn jälkeen löytyy monta avuntarjoajaa. ”Osta minulta kriisiviestintää, koska et selvästi osaa tehdä sitä itse”. Mieluummin ostaisin taikasauvan sementoimaan kaiken ympärillä olevan ja estämään kaikki työntekijöiden tekemät inhimilliset tai huolimattomuudesta johtuvat virheet.
Paras apu on oma apu. Varsinkin, jos läksyt on tehty hyvissä ajoin ennakkoon. Kun ymmärtää, että jokainen voi joutua tahallisesti tai tahtomattaan maailman, tai ainakin suomalaisen median, keskipisteeksi, varmistaa samalla, että tietää mitä pitää tehdä, kun paniikki iskee.
Ei savua ilman tulta
Myrskyn laannuttua on kerättävä eloonjääneet, kursittava paikat kasaan ja kiitettävä kanssaeläjiä.
Toiseksi paras apu on estää kriisi tai paskamyrsky etukäteen eli olla antamatta aihetta yhteenkään isoon tai pieneen myrskyyn. Kun pussissa on puhtaan jauhot ja hyvä tahto, paskamyrskyjä ei myöskään synny.
Media rakastaa nöyrtymistä ja pahoittelua, sitä ei ole koskaan liikaa, jos maali on oma. Joskus nöyrtyminen kannattaa tehdä, vaikka virhe ei olisikaan niin selkeästi oma.